Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi EU:n peruspilareista. Euroopan taloustilanteen ollessa mitä on, työntekijöiden oikeuksista huolehtimisesta on tullut entistäkin tärkeämpää. Tosiasiahan on että taloustilanteen kiristyessä, myös työntekijöiden oikeuksien polkeminen yleistyy. Kärjistyvän pakolaistilanteen sekä Britannian Eu-jäsenyyden ja sen ehtojen ohella, työntekijöiden jo saatujen etujen säilyttäminen on vahvasti esillä Euroopan työntekijäkeskusjärjestön ETUC in vuoden 2016 agendassa.
Työsopimuslaissa säädetään, ettei työntekijää saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muuhun näihin verrattavan seikan vuoksi. Tässä riittääkin haastetta kun toimitaan niinkin laajalla markkina alueella kuin Euroopan Unioni on. Toimintatavat maittain ja kulttureittain vaihtelevat suuresti ja se mikä toisessa jäsenvaltiossa on normaalia kohtelua, on toisessa syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Näiden erilaisten toimintatapojen yhtenäistäminen onkin yksi suurimpia haasteita mitä Euroopan Unioni tällä alueella tulee kohtaamaan. Kuitenkin Euroopan Unionin säännöt selkeästi määrittelevät että jos olet toisessa EU-maassa työskentelevä EU-kansalainen, sinulla ja perheelläsi on oikeus samaan kohteluun kuin maan omilla kansalaisilla.Sinulla on siis oikeus saada samat etuudet kuin maan omilla työssäkäyvillä kansalaisilla siitä päivästä alkaen, kun aloitat työskentelyn. Myös palkkauksessa on noudatettava tasapuolisuutta. Esimerkiksi samaa tai samankaltaista työtä tekevälle tulee maksaa samaa palkkaa, ellei erisuuruisen palkan maksamiseen ole hyväksyttävää syytä, tässäkään minkään edellä luetelluista syrjintäperusteista ei tule täyttyä.
Ensisijaisen tärkeää olisikin pystyä takaamaan liikkuvalle työvoimalle yhtenäiset oikeudet. ETUC onkin käynnistänyt ammattiyhdistysoikeuksia puolustavan kampanjan jonka tavoitteena on taata neuvottelurakenteiden säilyminen muuttuvassa Euroopassa. Meidän tulisikin taloudellisena- ja poliittisena liittona pystyä määrittelemään paremmin, mitä yhdenvertaisen kohtelun tulisi merkitä eurooppalaisessa kontekstissa. Ennen kaikkea tulisi määrittää viitekehys palkkatasolle, jotta asianmukaista lähettämistä ja liikkuvuutta voitaisiin harjoittaa Euroopassa joustavasti ja, sille tarkoitetulla tavalla. Vaarana yhtenäisessä liitossa onkin että tietyt jäsenmaat säilyttävät korkeat norminsa, muiden vasta nostaessa normejaan edes lähelle asianmukaista tasoa. Päinvastaista negatiivistä kehitystäkin on valitettavasti ollut jo huomioitavissa. Joitakin korkean standardin maita on myös jouduttu huomauttamaan siitä että he ovat alkaneet laskea normejaan standardin alapuolelle toisten maiden innoittamina.
Tärkeää on kuitenkin muistaa että emme voi ainoastaan protestoida ja vastustaa, vaan meidän täytyy myös vahvistaa toimintakykyämme, neuvotella asianmukaisesti ja käydä vuoropuhelua eri tasoilla. Keskeinen osa strategiaa täytyykin olla työehtosopimusneuvottelujen vahvistaminen ja sitä kautta positiivisen tuloksen saaminen aikaan niin, että se vaikuttaa ruohonjuuritasolla eri lähtökohdista ja jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden arkeen myönteisellä tavalla! Myös työntekijöiden etuja ajavien työmarkkinajärjestöjen täytyy pystyä muokkaamaan toimintatapojaan, kuitenkaan työntekijän etua unohtamatta!